”Jotta oppimateriaali olisi aidosti digitaalista, sen
avulla pitäisi voida lisätä ihmisten osaamista, kyvykkyyttä ja älykästä
toimintaa.” Näin mainiosti asian määritteli äskettäin Oulun yliopiston yliopistonlehtori
Jari Laru. Pelkkä taustavalon lisääminen oppikirjaan ja vanhojen prosessien
toistaminen digiympäristöissä ei ole digiloikka, ehkä korkeintaan ensimmäinen
haparoiva askel.
Työssäni äidinkielen opettajana Koulutuskeskus Sedussa
olen jonkin aikaa haastanut itseäni tämänkaltaisen ajattelun avulla: miten
lukuisia tarjolla olevia välineitä, ohjelmia ja palveluita voisi hyödyntää
niin, että tuloksena olisi kaikille mielekkäitä oppimiskokemuksia ja
kaupantekijäisinä vielä yhdessä tekemisen ja oivaltamisen iloa? Digiä
tuputetaan oppilaitosten ovista ja ikkunoista, mutta mitä sellaista uutta
näillä välineillä saa aikaan, mikä ei muuten olisi mahdollista tai ainakin
olisi kovin vaikeaa? Askeleeni omalla digipolullani ovat toden totta olleet
haparoivia, mutta olen astellut sinnikkäästi eteenpäin, antanut itselleni luvan
kompastella ja eksyäkin. ”En sitten yhtään vielä tiedä, mitä tästä tulee, mutta…”
on tullut varsin tavanomaiseksi tavaksi aloittaa jokin aihe opiskelijaryhmän
kanssa. Onneksi saan tavallisesti mukaani avointa ja kokeilunhaluista
digipatikointiseuraa.
 |
| Opiskelijan oma sivu opintojen seurantaan ja suunnitteluun Onenotessa. |
Luontoretki digipolulla ei ole mikään matkailumarkkinoijan
unelmatuote. Polku on alkupäästä miltei umpeen kasvanut ja piikikkäät oksat
lyövät tuon tuosta vasten kasvoja. Matka täytyy aloittaa taivuttamalla pieni
oksa kerrallaan pois edestä, eikä retkeilijän ole todellakaan helppoa tietää,
mihin tässä ollaan menossa ja voisiko aikansa fiksumminkin käyttää. Polun
alussa voi olla vaikea niellä väitteitä, että tämän ryteikön takaa aukeavat
kuulkaa niin hienot näkymät, että ette usko!
Laitteet, ohjelmat ja palvelut näyttäytyvät helposti
sekamelskana, jossa on loputtomasti omaksuttavaa. Välineet eivät saa olla
itsetarkoitus, mutta pedagogiset digioivallukset alkavat syntyä kuitenkin
vasta, kun jonkinlainen käsitys välineiden toiminnoista ja toimintalogiikasta
on hahmottunut. Olen käyttänyt jo muutaman vuoden väsytystaktiikkaa, jossa olen
määrännyt itseni ottamaan jokaisena työviikkona jonkin uuden välineen tai
toiminnon testiin. Kyse on tavallisesti todella pienistä ponnistuksista, jotka
eivät syö työpäiviä tai varasta yöunia. Näitä pieniä piikikkäitä oksia
kesyttämällä digipolku on kuitenkin vääjäämättä alkanut avartua. Vielä en näe
upeimpia maisemia, mutta osaan jo vähän kuvitella, miltä ne näyttävät. Kasvava
innostus saa uudet askeleet tuntumaan keveämmiltä.
Tärkein virstanpylväs omalla matkallani on ollut
ehdottomasti Office 365:n käyttöönotto Seinäjoen koulutuskuntayhtymässä: mielestäni
oivallinen muistutus siitä, että jos tuloksia halutaan, välineiden pitää olla
sen mukaiset. Erityisesti Microsoft Onenotesta on tullut korvaamaton työväline.
Olen tämän vuoden aikana (jälleen monen harha-askelen kera) rakentanut Onenoten
ympärille uudenlaista oppimisen mallia, josta toivon ratkaisua ennen kaikkea erittäin
heterogeenisten ryhmien oppimisen tehostamiseen. Mallin luomiseen olen saanut
reittiohjeita ja tarvittavaa rohkaisua Pekka Peuralta, Marika Toivolalta sekä
muilta yksilöllisen oppimisen ja flipped learning -menetelmän puolestapuhujilta.
 |
| Onenoten avulla usean ryhmän kanssa työskentely sujuu vaivattomasti. |
Uudessa mallissa äidinkielen opinnot on jaettu
aihekokonaisuuksiin, joita suoritetaan pisteitä keräämällä. Jokaisessa kokonaisuudessa
voi valita neljästä vaativuustasosta, joiden avulla erilaiset oppijat pyritään
entistä paremmin huomioimaan. Pisteitä voi kerätä monin tavoin erilaisilla oppimistehtävillä
niin lähiopetustunneilla kuin niiden ulkopuolellakin. Pisteillä ansaitaan oppimismerkkejä,
ja edistyminen näkyy koko ajan opiskelijan omalla seurantasivulla. Materiaalit
sekä tehtävien ja itsearviointien ohjeet ovat koko ajan kaikkien saatavilla.
Kaikki tämä tapahtuu Onenotessa ja aina tarpeen tulleen muita sopivia ohjelmia
ja palveluita hyödyntäen.
Opiskelijat etenevät opinnoissaan itsenäisesti omaan tahtiinsa.
Lähitunnit on pyhitetty yksin tai yhdessä tekemiseen ja opettajan osalta yksilölliseen
ohjaamiseen ja oppimisen arviointiin. Suurin osa tehtävistä kannustaa
yhteistoiminnalliseen oppimiseen parin tai pienen ryhmän kanssa, ja tätä
mahdollisuutta hyödynnetäänkin varsin ahkerasti. Tehdyt työt tallentuvat oppimisen
portfolioksi Onenoteen.
Olen testannut mallia tämän syksyn, ja vaikka patikointini viimeisin
osuus on oikeastaan vasta alkanut, uskallan sanoa kulkevani suuntaan, josta
vastaan voi tulla vielä paljon hienoja kokemuksia. Omaan tahtiin opiskelu sekä
mahdollisuus suunnitella omaa oppimista ovat saaneet oikeastaan poikkeuksetta
positiivista palautetta. Aloin pari viikkoa sitten ynnäillä, että olemme
varmasti saaneet ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kanssa aikaiseksi enemmän
kuin koskaan vastaavassa ajassa. Tärkeänä pidän myös sitä, että vapauttamalla
aikaa vuorovaikutukseen ja ohjaamalla yksilöllisesti olen oppinut tuntemaan opiskelijat
paremmin kuin ennen.
Ilman asianmukaisia digivälineitä tähän tapaan ei voisi toimia.
Toisaalta mallissa on myös pyritty ajattelemaan, miten laitteita, ohjelmia ja palveluita voi valjastaa
uusin tavoin oppimisen tueksi. Työ on vasta alussa, mutta koen, että Jari Larun
peräänkuuluttamat osaaminen, kyvykkyys ja älykäs toiminta eivät ainakaan ole tänä syksynä vähentyneet.
Pyry Antola
lehtori, äidinkieli ja viestintä
Koulutuskeskus Sedu
Seinäjoki, Koulukatu
Esittelin mallia ja käytössä olevia välineitä lyhyesti
opetusteknologiapäivässä Seinäjoen Framilla lokakuussa. Taisin jo tuolloin
luvata muutamille jonkinlaisen kirjallisen yhteenvedon aiheesta. Nyt sain sen
viimein kasattua (Onenoteen, tietenkin), joten jos kiinnostuksesi heräsi, käy
tutustumassa muistikirjaan täällä.
